Sarjakuvasankareista ja tappeluista

Joskus näin vanhemmiten sitä on vaikka pakko ihmetellä kuinka tyhmä olinkaan lapsena. Esimerkiksi muistan väitelleeni tuntikausia jonkun kanssa aiheista: "Jos Teräsmies ja Hämähäkkimies tappelisivat, niin kumpi voittaisi?", "Jos Lepakkomies ja Mustanaamio tappelisivat, niin kumpi voittaisi?" jne. Samaiset kysymykset pyörivät mielessäni tuolloin muutenkin, ja toisinaan en juuri muuta ajatellutkaan kuin tuollaisia typeryyksiä. Enkä silti keksinyt vastauksia. Mutta nyt, kun olen vanhempi ja viisaampi, niin suurin osa näistä kysymyksistä tuntuu aivan itsestäänselvyyksiltä.

Jos Teräsmies ja Hämähäkkimies tappelisivat, niin kumpi voittaisi?
Teräsmies. Teräsmiehellä on yliluonnolliset voimat, Hämähäkkimies on ihan tavallinen pulliainen, jolla on vain hassu puku ja jotain muuta höpöhöpövarusteita. Ei Hämiksellä olisi mitään mahdollisuuksia. Paitsi, jos Hämis saisi jostain käsiinsä kryptoniittiä, jolla yliluonnollinen mahti Teristä vastaan. Mutta ikinä missään ei ole vihjaistukaan, että Hämis pääsisi jotenkin käsiksi kryptoniittiin. Joten 99,9% todennäköisyydellä Teräsmies voittaisi.

Jos Lepakkomies ja Mustanaamio tappelisivat, niin kumpi voittaisi?
Mustanaamio. Mustanaamiolla on pyssyt, Mustis voi vain ampua Lepakkomiehen. Ei lepakkomiehellä ole mitään pyssyjä, joilla hän voisi puolustautua. No ehkä jos Mustanaamio vain seisoskelisi jossain ja Lepakkomies onnistuisi yllättämään hänet ajamalla autolla päälle. Lepakkomiehellä kuitenkin on auto. Mutta voisiko sitä edes kutsua tappeluksi? 99 % todennäköisyydellä Mustanaamio voittaisi.

Jos Mustanaamio ja Lucky Luke tappelisivat, niin kumpi voittaisi?
No tietysti Lucky Luke: "Lucky Luke ampuu varjoaan nopeammin". Molemmilla on pyssy, mutta jos Lucky Luke ampuu ensin, eikä varmaankaan ammu ohi, niin hänhän siinä tietysti voittaa. Lucky Lukesta on kuvia, joissa hän ampuu varjoaan ja luoti on jo mennyt varjosta läpi, ennen kuin varjokuva on edes ehtinyt ottaa aseitaan esille. Joskus nuorempana ja tyhmempänä pidin mahdottomana, että luoti voisi lentää niin nopeasti, että se osuisi aitaan ennen valoa. Nyt vanhempana ja viisaampana tiedän, että kyllä se on mahdollista, jos Lucky Lukella on yliluonnollisia kysyjä. Hän voi esimerkiksi kyetä liikkumaan ajassa hieman taaksepäin ja ampua laukauksen menneisyydessä jo niin paljon etukäteen, että luoti ehtii hienosti perille ennen valonsäteitä. Kyllähän monessakin jutussa Lucky Luke-sarjakuvissa vihjaillaan siihen, että Lucky Lukella on yliluonnollisia kykyjä, mutta nuorena olin vain niin tyhmä, että en niitä tajunnut. Mustanaamio sen sijaan on ihan tavallinen pulliainen joka on vain pukeutunut kummasti. Eihän semmoinen kaveri pärjäisi mitenkään Lucky Lukea vastaan. Tietty on mahdollista, että Lucky Lukellakin on jokin heikkous, kuten kryptoniitti Teräsmiehelle, mutta tällaisesta ei ole missään vihjailtukaan mitään. Joten 99,9999% todennäköisyydellä Lucky Luke voittaisi.

Jos Lepakkomies ja Hämähäkkimies tappelisivat, niin kumpi voittaisi?
Tämä on kyllä edelleen minulle arvoitus. Molemmat ovat ihan tavallisia pulliaisia, jotka ovat vain pukeutuneet hassusti. Ehkä ne höpsöt lisävarusteet ratkaisisivat kisan. Pakko myöntää, että en ole vielä tarpeeksi vanha ja viisas, että ymmärtäisin miten tässä kävisi. Täytyy kai lukea vielä lisää sarjakuvia.

Mikä tahansa voi tuoda onnea

Minusta on kummallista, että tämmöiset hokemat kuin "raha ei tuo onnea" ja "tavara ei tuo onnea" ja lukemattomat niiden kaltaiset lauseet elävät vuodesta toiseen ja niihin vielä suhtaudutaan kunnioittavasti, ikään kuin ne olisivat suuriakin viisauksia. Minusta niiden viisausarvo on suunnilleen samaa luokkaa kuin hokeman "sunnuntaisin sataa aina". Tietysti on mahdollista, että sunnuntaina sataa, mutta on suorastaan absurdia väittää että sunnuntaisin sataa aina. Tai no, riippuu tietysti aivan siitä miten taas määritellään sataako sunnuntaina vai ei. Varmasti joka sunnuntai jossain päin maailmaa sataa. Eri asia on, että mitä siitä tiedosta kukaan hyötyy. Paitsi jos hokeman tarkoitus onkin osoittaa, että vaikka meidän takapihalla ei sunnuntaina sadakaan, niin ehkä naapurikunnassa sataakin, tai ehkä Brasiliassa, tai Japanissa.

Tavallaan "X ei tuo onnea" on paljon älyttömämpi viisaus kuin "sunnuntaina sataa aina". Tietysti on mahdollista että jos joku saa vaikkapa rahaa jollain tietyllä hetkellä, niin hän ei tule siitä yhtään onnellisemmaksi juuri sillä hetkellä, mutta on erittäin todennäköistä, että suurin osa ihmisistä tulisi kuitenkin onnellisemmaksi jos saisi rahaa. En voi ymmärtää tuollaista yleistystä, että jos joskus jollekin X ei tuo onnea, niin sitten väitetään, että se ei ikinä tuo kenellekään onnea. Vaikka kyseessä olisi kuinka tahansa älytön asia kenelle tahansa, niin aina se voi jossain olosuhteissa tuottaa onnea jollekin. Mistä sitä voi ikinä tietää? Vaikka väittäisin että KIRVEELLÄ PÄÄHÄN HAKKAAMINEN ei tuo onnea KOIRALLE, niin saattaisin silti olla väärässä. Mistä minä voin tietää jos vaikka koira olisi suurissa tuskissa vaikkapa aivokasvaimen takia, ja kun joku hutkaisisi sitä päähän kirveellä, niin kasvain irtoaisi tai muuten aivot muljahtaisivat niin, että koirasta tulisikin onnellinen.

Usein "X ei tuo onnea" -väittämissä viitataan välillisiin seurauksiin. Tyyliin annetaan Kaleville miljoona euroa ja Kalevi menee ja ryyppää ja rellestää koko rahalla, menettää perheensä ja terveytensä ja sitten Kalevi on onneton. No niin, kyllähän se on tietysti mahdollista, että jos Kalevi ei olisi saanut miljoonaa, niin Kalevi elelisi ehkä onnellisena ja terveenä perheensä kanssa pitempään, mutta ei se mitenkään sanottua ole. Ehkä Kalevin perhe-elämä kariutuisi kuitenkin ja ehkä hänen terveytensäkin pettäisi ryyppäämättä ja rellestämättäkin. Erittäin todennäköisesti Kalevi olisi kuitenkin miljoonan saadessaan, ryypätessään ja rellestäessään kuitenkin ollut onnellinen ainakin hetken aikaa. Ilman miljoonaa välttämättä ei. Ja sitä paitsi nuo välilliset seuraukset voivat toimia ihan hyvin toisinkin päin: Sanotaan vaikka että "Turpaan saaminen ei tuo onnea." No ei se turpaan saaminen varmaankaan USEIMMISTA tunnu mukavalta, mutta ikäväkin kokemus voi esimerkiksi saada ihmisen miettimään, että miten tuohon tilanteeseen päätyi, ja ehkä tällaisen miettimisen tuloksena voi syntyä jokin oivallus tai päätös, joka tekeekin pitemmällä aikavälillä ihmisen onnellisemmaksi.

Yksi näkökulma tähän "X ei tuo onnea" -väittämään on myös määrä ja laatu. Jos saa euron, niin ei siitä välttämättä tule kovinkaan moni onnellisemmaksi, mutta miljoonasta moni tuleekin. Ja sitten jos palataan aiempaan Kalevi-esimerkkiin, jossa Kalevi olisi miljoonan ryypättyään aika huonossa kunnossa, niin mitäs jos annettaisiinkin sitten Kaleville toinen miljoona, tai vaikka useampikin? Niillä rahoilla Kalevi saisi ehkä terveytensä kuntoon ja olisi vähän viisastunutkin aiemmista virheistä. Ehkä muutaman miljoonan voimin Kalevista voisi tulla hyvinkin onnellinen. Ja jos puhutaan vaikka esimerkistä että "tavara ei tuo onnea", niin ehkä kuulakärkikynän saaminen ei tee kovinkaan montaa ihmistä kovinkaan onnelliseksi, mutta jos antaa ihmiselle MAAILMAN PARHAAN MAAGISEN ONNELLISUUSKONEEN, niin se voisi tehdäkin onnelliseksi melkein kenet tahansa.

Eläinten nimeämisestä

Minusta on ärsyttävää kuinka epäloogisesti eläimet on nimetty. Otetaan esimerkiksi "koira". Mitä koiramaista on koirassa? Äänteleekö se "koi-ra! koi-ra!"? Tai edes "koi koi"? Näyttääkö se jotenkin joltain mitä voisi kuvailla sanalla koira? Tai haiseeko joltain sellaiselta? No tietysti koira näyttää ja haisee koiralta nyt, kun tiedämme jo miltä koira näyttää ja haisee, mutta silloin kun ihminen on nähnyt ensimmäisen koiran, on ollut suorastaan absurdia alkaa nimittää sitä koiraksi. Todennäköisesti koira on kuitenkin haukkunut, ja sitä olisi ollut paljon järkevämpää kutsua nimellä "haukku", koska se sanoo "hau hau", eikä "koi koi".

Lehmääkin olisi paljon järkevämpää kutsua ammuksi tai ammuuksi kuin lehmäksi. Lehmä sanoo "ammuu" eikä "leh leh". Kissan kuuluisi olla miuku, suden uuli tai murri, sammakon kurri ja käen kukkuu.

Tietenkin joku voisi tähän väliin sanoa, että miksi eläimet pitäisi nimetä sen mukaan miten ne ääntelevät. No tietysti siksi, että mekin ääntelemme kun keskustelemme eläimistä. Olisi paljon järkevämpää, että eläimiä tarkoittavat sanat kuulostaisivat samalta kuin itse eläimet. Vieraiden kielien opiskelukin olisi paljon helpompaa, kun eläimet kuulostavat kuitenkin joka maassa samalta, ja siksi niitä tarkoittavat sanatkin muistuttaisivat joka kielessä toisiaan.

Entäs sitten kuurot? Hehän eivät ole koskaan kuulleet miltä käki kuulostaa. No mitä sitten? Sama kai se sitten heille on miltä se kuulostaa kun me niistä puhumme, kun eivät he sitä kuule. Tietysti tasa-arvon nimissä olisi hienoa, että käki-sana kirjoitettuna näyttäisi edes hieman käeltä. Oikeastaan egyptiläiset hieroglyyfeineen eivät olleet minusta yhtään tyhmempää sakkia.

Myyrien hautaamisesta

Jos myyrä kuolee, niin mielestäni sitä ei pitäisi haudata maahan. Tai ainakin se petäisi krematorioida ensin. Myyrien luonnollinen olin- ja elinpaikka on maan alla. Siellä ne nukkuvat, syövät, tekevät myyräntöitä ja niin eteenpäin. Myyrien koti- ja työpaikka on maan alla. Siksi on mielestäni väärin, että kuoltuaan myyrä haudattaisiin maan alle. Sehän olisi samanlaista kuin ihminen kuoltuaan istutettaisiin työpaikallaan vanhaan toimistotuoliinsa ja jätettäisiin siihen mätänemään. Tai kotisohvalle, tai sänkyyn tai mihin tahansa missä nyt ihminen onkaan viettänyt paljon aikaa. Olisi aika kamalaa jos kaikki työpaikat olisivat puolillaan mädäntyneitä ihmisten ruumiita ja kodit samaten.

Myyrälle olisi traumaattinen kokemus, jos myyrä kaivelisi maata niin kuin aina, ahmisi herkullisia toukkia, matoja yms. ja yhtäkkiä se törmäisi johonkin iljettävään. "Mikäs se tämä on? Aivan kuin... Sehän toinen myyrä! Voi ei, se on kuollut! Ei mutta sehän on minun Kalevi-setäni! Yök, toukat syövät Kalevin ruumista. Yök, yök, yök! Ne herkulliset toukat, jotka juuri söin, ne olivat varmaankin syöneet juuri Kalevin ruumista. YÖK!"

Jos siis haluat tehdä myyrille palveluksen, niin älä hautaa kuolleita myyriä maahan. Ne viettävät siellä elämänsä, kuoltuaan ne kuuluvat jonnekin muualle. Ihmiset ja monet muut elolliset olennot viettävät elämänsä maan päällä ja siksi ne voi kuoltuaan haudata maan alle. Sijoita kuollut myyrä siis mieluummin maan päälle tai vaikka mereen tai järveen. Siellä ne saavat olla rauhassa. Tietenkin jotkut ihmiset säilyttävät esimerkiksi kuolleen puolisonsa tuhkia olohuoneessaan. Olohuoneessa säilytetään kuitenkin kuolleen poltetun ihmisen tuhkia, ei tavallista kuollutta ihmistä. Samalla logiikalla myyrän ruumiin voi ensin polttaa ja haudata sitten tuhkat.

Laitostuminen

Laitostumisella tarkoitetaan yleensä sitä, että joku ihminen tottuu elämään sairaalassa tai jossain vastaavassa kontrolloidussa ympäristössä, niin että hän odottaa saavansa ruokaa säännöllisesti ja paikalla ovat tutut ihmiset ja olo tuntuu mukavalta, eikä ihminen enää halua palata kotiin tai normaalielämään. Laitostumisella tarkoitetaan siis lähinnä sitä, että ihminen sopeutuu elämään laitoksessa.

Laitostuminen sanana voisi kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että ihminen alkaa muistuttaa jotain laitosta. Tällaista voisi ehkä tapahtua, jos ihminen viettäisi hyvin paljon aikaa jossain laitoksessa ja omaksuisi sen toimintatavat täydellisesti, niin että hänen persoonallisuutensa ottaisi paljon vaikutteita laitoksesta. Tai ihminen muuten vain kokisi jonkin laitoksen toimintatavat niin läheisiksi, että hän omisi ne omiksi toiminta- ja ajattelutavoikseen. Kenties jostain ihmisestä muuten vain tulisi mieleen jostain muusta syystä jokin laitos.

Millaisia laitokset sitten oikein ovat? Millainen on ihminen joka muistuttaa laitosta? Millä tavoin hän tarkkaan ottaen muistuttaa laitosta? Laitoksissa on kai aina paljon ihmisiä, joilla kaikilla on oma tehtävänsä. Laitokset pyrkivät johonkin päämäärään ja pyrkivät toteuttamaan tuota päämäärää tehokkaasti tai ainakin hyvin. Yksittäinen ihminen ei voi sikäli muistuttaa kovin paljoa laitosta, että yksi ihminen kuitenkin laitosmaisuudessaan vain yksin. Jos ihmisiä olisi monta ja he käyttäytyisivät yhdessä laitosmaisesti, voisi heitä helposti kutsuakin laitokseksi, jos he vain siihen itse suostuisivat. Mutta yksittäistä ihmistä on vaikea kutsua laitokseksi sitä todella tarkoittaen. Tietenkin jos ihminen kärsii voimakkaasta persoonallisuuden jakautumisesta, voisi ehkä katsoa, että yhdessä hänen persoonansa toimisivat laitosmaisesti ja kaikilla persoonallisuuksilla olisi oma tehtävänsä. Tai jotain.

Onko laitosmaista pyrkiä johonkin tiettyyn päämäärään ja toteuttaa tuota päämäärää tehokkaasti ja hyvin? Jos joku vaikka pitää kalastamisesta ja pyrkii kalastamaan paljon isoja ja hyviä kaloja, voisiko häntä sanoa kalastuslaitosmaiseksi?

Entä voiko jonkun ihmisen sanoa muistuttavan vaikka palolaitosta? Jos ihminen vaikka tarkkailee naapurustossa mahdollisia tulipaloja, antaa ihmisille taloturvallisuusohjeita ja tulipalon sattuessa on mukana sammuttamassa. Hän varmaankin omistaisi paljon palotorjuntakalustoa ja olisi koko ajan valmiudessa lähteä sammuttamaan tulipaloa. Ja tietenkin hän yrittäisi olla tehokas tulipalon sammuttaja ja estää tehokkaasti tulipaloja syttymästä. Voisiko tällaista henkilöä kuvailla yhden hengen palolaitokseksi?

Millaisia olisivat sairaalamaiset ihmiset? Postilaitosmaiset ihmiset? Sähkölaitosmaiset ihmiset? Mikä ylipäätään on laitoksen raja? Voiko kiinteistövälitysyritys olla laitos? Millainen olisi kiinteistövälitystoimistoa muistuttava ihminen? Haluanko todella edes tietää? Olisiko minusta mukava tuntea joku todella laitosmainen ihminen? Tunnenkohan jopa jonkun laitosmaisen ihmisen, mutta en ole vain osannut pukea sanoiksi hänen laitosmaisuuttaan?

Eräänlainen manifesti

Usein manifestit mielletään kiihkeiksi julkilausumiksi ja täsmällisiksi määritelmiksi jostain aiheesta. Monesti jostain poliittisesta aiheesta. Tässä manifestissa ei oikein sanota mitään, eikä kiihkeydestä tai poliittisuudesta ole tietoakaan. Oikeastaan, en tiedä voiko tätä jorinaa edes nimittää manifestiksi. Mutta kun nyt jo ehdin aloittaa aiheesta kirjoittamisen, niin pakko kai tässä on jotenkin yrittää aiheessa pysyä.

Jos tämä nyt olisi manifesti, niin tämä käsittelisi tämän blogin sisältöä, joka on hyvin epämääräinen. Tähän blogiin minun on tarkoitus kirjoitella aivan puuta heinää. Tarkoitus olisi, että kukaan ei oppisi tästä blogista mitään, tämä blogi ei herättäisi suuria tuntemuksia ja millään, mitä tähän blogiin on kirjoitettu, ei olisi mitään merkitystä kenellekään järkevälle ihmiselle.

En oikein tiedä syytä miksi haluan kirjoittaa tällaista blogia. Jotenkin tuntui vain siltä, että sellaisia blogeja on jo ihan tarpeeksi, joissa yritetään sanoa jotain mielenkiintoista ja tärkeää. Tarvitaan vastapainoa. Moni blogi kyllä on ihan vahingossakin useimmille ihmisille täysin merkityksetöntä tyhjän jauhamista. Tämä ainakin on sitä aivan selkeästi.

Olisi hienoa, jos tätä blogia lukiessa tulisi sellainen olo kuin olisi unohtunut tuijottamaan jotain kaukaista pistettä ja aivot käyvät täysin tyhjäkäynnillä. Ehkä tavoittelen tässä jotain zeniläistä tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. Tai no. En minä oikeastaan zeniläisyydestäkään mitään tiedä, luulen vain, että siinä pyritään johonkin tuommoiseen.