Omaisuuden tuhoamisesta

Jotenkin tykkäsin KLF-yhtyeen tempauksesta polttaa iso kasa rahaa. Jos minulla olisi ihan älyttömästi rahaa, niin minustakin olisi kiva polttaa rahaa. Harmi vain, että minulla ei ole edes pientä kasaa rahaa, jonka voisin polttaa.

Ensimmäiseksi tuli mieleeni, että voisin lotota ja sitten jos voittaisin lotossa, niin voisin polttaa voittamani rahat. Vähän ärsyttävän kauan vain menee siihen, että ensin menee lottoamaan ja odottelee arvontaa ja sitten ne rahat varmaan toimitetaankin vasta jonkin ajan päästä ja ne pitää hakea pankista ja sitten vasta ne pääsee polttamaan. Siinä menee niin älyttömän kauan aikaa, että mistä minä enää tiedän haluanko edes polttaa rahoja enää silloin.

Mietin että paljon näppärämpää on, että kun menen lottoamaan ja poltan sitten heti sen maksetun lottokupongin. Ei odotusta ja ihan samalla tavalla se lottokuponkikin saattaa olla miljoonien arvoinen. Varmaan saastuu luontoakin paljon vähemmän ja vähemmän siivoamista, kun polttaa vaan yhden kupongin, eikä isoa kasaa seteleitä. Toisaalta se yksi lottokuponki ei pala kovin kauaa, eikä isolla liekillä, joten sitä tuskin edes kukaan huomaa. Ihmisetkin saattavat jopa ajatella, että mitä sitten, ei se varmaan olisi kumminkaan voittanut mitään.

Tässä on kuitenkin rahan polttamiseen verrattuna se etu, että sitten voin vain mennä lottoamaan uudestaan ja polttaa uudenkin lottokupongin. Eihän se taaskaan kestä kauaa, mutta nyt paikalla voi olla eri ihmisiä ja jos vaikka on joku samakin, niin onhan se jo heti tuplasti todennäköisempää että jompikumpi niistä kupongeista olisi saattanut voittaa jättipotin. Tuota voi toistaa kaiken huipuksi niin kauan kuin rahat riittää ja omaisuuden tuhoaminen jaksaa kiinnostaa.

Pitemmän päälle tuohonkin kyllä menee varmaan aika paljon rahaa. Lisäksi vähän se menee teatraaliseksi yleisön mielistelyksi, jos yrittän vain saada mahdollisimman monet satunnaiset ihmiset järkyttymään. Eivät monet kumminkaan ole edes yhtään kiinnostuneet ja eivät minuakaan oikeastaan kauheasti edes niiden mielipiteet kiinnosta. Enemmän minua kiinnostaa se rahan tuhoamisen idea.

Sikäli on oikeastaan ihan turhaa maksaa sitä lottokuponkia, kun voisin yhtä hyvin polttaa sen täyttämäni lottokupongin edes maksamatta sitä. Minulle se täyttämäni lottokuponkikin on käytännössä ihan yhtä arvokas. Sen lottokupongin maksaminen on vain tekninen juttu, jolla ei ole juuri väliä, kun aion kuitenkin vain polttaa sen. Oikeastaan ei minun tarvitse sitä lottokuponkia edes täyttää ja polttaa. Voin vain miettiä, että voisin mennä täyttämään lottokupongin ja polttaa sen, mutta jos en jaksa edes täyttää kuponkia, niin minun kannaltanihan se on oikeastaan ihan sama asia.

Jos en jaksa odottaa lottovoiton lunastamista ja rahojen hakemista pankista polttaakseni ne, voin polttaa suoraan lottokupongin, joka vastaa rahan arvoa. Jos aion polttaa lottokupongin joka tapauksessa, niin miksi edes maksaisin sitä, kun voisin polttaa sen suoraan ja minulle se olisi silti ihan yhtä arvokas jos olisin palauttanut sen. Toisaalta, jos en edes aio palauttaa lottokuponkia, niin miksi sittten edes täyttäisin ja polttaisin sen, koska oikeastaan sen täyttämättä jättäminenkin ajaa saman asian, että en varmasti törsää miljoonapottia johonkin tylsään.

Käytännössä siis vain miettimällä lottoamisen mahdollisuutta ja päättämällä, että en lottoakaan, olen saavuttanut suunnilleen saman lopputuloksen kuin KLF kauhealla vaivalla polttamalla miljoonia jossain. Luontokin saastuu paljon vähemmän ja minulle jää aikaa johonkin muuhunkin. Ja jos se tuntui kivalta, niin voin tehdä sen tosi helposti vaikka kuinka monta kertaa uudestaan, eikä se haittaa ketään.

Huomatuksi tulemisen mahdollisuuksista

Ilmeisesti semmoinen tuntuu ihmisistä kamalalta, että ei jää mieleen. On vaikka jossain paikassa viiden ventovieraan ihmisen kanssa ja jälkikäteen kukaan muista, että kuka olit, tai että edes olit siellä paikalla.

Ei varmaan kukaan silti halua, että hän jäisi mieleen sinä tyyppinä, joka oksensi juhlissa päällensä. Kai se toivottu tilanne olisi, että kun tapaisi jonkun uuden ihmisen, niin se sanoisi että "Ai sä olet se, jolla oli kiva tukka niissä yksissä juhlissa ja hauskoja juttuja. Mun paras kaveri kertoi susta paljon."

Jos tämmöiset jutut on ihmisille tosi tärkeitä, niin on omituista kuinka vähän ihmiset tuntuvat näkevän vaivaa toivotun tilanteen saavuttamiseksi. No tukka pidetään tietysti kunnossa, mutta aika harva taitaa opetella etukäteen paljon erilaisia kivoja juttuja, joilla voi hauskuuttaa outoja ihmisiä tilaisuuden tullen. Pitäisi varmaan myös opetella tunnistamaan, että millaiset ihmiset saattaisivat pitävät minkäkinlaisia juttuja hauskoina. Jos hauska juttu liittyy vaikka päivän lehteen, niin ei se ole varmaan sellaisesta ihmisestä yhtään hauska, joka ei ikinä lue lehtiä.

Jos tähän muistamiseksi tulemiseen oikein todella panostaisi, niin voisi tehdä itselleen sellaisia toimintakaavioita, joiden mukaan etenisi. Ensin voisi kysyä, että luetko lehtiä. Jos vastaus on ei, niin sitten voisi edetä kaavion seuraavaan kohtaan ja kysyä, että katsotko televisiota.

Toisaalta voisi tehdä vain jotain suhteellisen neutraalia, millä jää mieleen ja sitten ihan erikseen yrittää luoda sen kivan vaikutelman itsestään. Voisi vaikka yllättäen laulaa vähän tai kävellä jännittävällä tavalla tai pudottaa jonkin huomiota herättävän esineen lattialle "vahingossa" ja nostaa sen suurieleisesti. "Tämä kultainen taskupeili taisikin pudota minulta, vai onko tämä jonkun teistä? Ei, kyllä tämä minun on, koska tässä lukee nimeni: Kaarlo Mäkipää."

Toisaalta voisi olla helpompaa maksaa jollekin ammattilaiselle, joka hoitaisi tällaiset asiat. Joku pr-ihminen tai vastaava. Se palkattu tyyppi voisi käydä vaikka haastattelemassa ensin kaikki paikalla olevat oudot ihmiset, kertoa sinusta kivoja juttuja ja sitten sinä voisit mennä esittäytymään niille.

Sitä paitsi tuommoisessa huomatuksi tulemisessa ja mieleen jäämisessä on se riskikin, että mitä jos sattuu jäämään vaikka jonkun sarjamurhaajan mieleen. Sitten se alkaisi jahdata sinua ja yrittäisi tappaa ja pitäisi soittaa poliisit ja kaikkea. Tosi rasittavaa. Varmaan se ajattelisi sinua vielä vankilassakin ja kertoisi sinusta kaikille vankilakavereilleen ja nekin alkaisivat ajatella sinua ja jahdata sinua heti vankilasta päästyään ja taas pitäisi soittaa poliisille.

Sinäkin voit olla kuollut julkkis ja tulla huomatuksi

Tänä päivänä monille ihmisille on hyvin tärkeää tulla huomatuksi ja muistetuksi. Tietenkään ei ole hyvä tulla muistetuksi aivan millä tahansa keinoin, vaan että ihmiset muistelisivat hyvällä ja saattaisivat jopa kertoa tutuilleenkin tapaamisesta. Nykyään ihmiset ovat kyllä niin turtuneita, että esimerkiksi erikoisella pukeutumisella on hyvin vaikea erottua joukosta, ainakaan edukseen. Omaperäisillä ajatuksillakin erottuminen on vaikeaa, koska ensinnäkin omaperäisten ajatusten keksiminen ei ole kovin helppoa, ja toisekseen niiden esittämiselle on vaikea saada tilaisuutta.

Ongelmaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu: Jää mieleen jonain sellaisena ihmisenä, jonka kaikki tuntevat jo ennestään. Televisiot, Internet, radio ja lehdistö tuputtavat jatkuvalla syötöllä uutisia julkkiksista, kaikki tuntevat heidät ja ihmiset ovat heistä kiinnostuneita. Julkkikset ovat melkein kuin kavereita, joiden kanssa olisi kiva jutella, mutta joihin on vaikea saada yhteyttä. Sinä voit tehdä molemmille palveluksen esiintymänä jonain sellaisena ihmisenä, jonka ihmiset haluaisivat tavata.

Julkkiksia on niin paljon, että lähes jokainen ihminen muistuttaa ainakin vähän jotain julkkista. Ainakin jos ei ole turhan tarkka. Jos oikein panostaa, voi lisätä vaikutelmaa esimerkiksi oikealla kampauksella, kauneusleikkauksella, lihotus- tai laihdutuskuurilla ja ylipäätään opettelemalla kuinka valittu julkkis käyttäytyy ja pukeutuu.

On hyvä valita joku sellainen julkkis joka on jo kuollut. Elävät julkkikset saattavat aiheuttaa hankaluuksia, jos esiinnyt heinä. Kuolleet eivät valita, eivätkä välitä.

- Hei oletko sinä tosiaan Juice?
- Juu olenhan minä.
- Minä kun luulin että olet kuollut.
- Ehei, olen vain vähän viettänyt hiljaiseloa.
- Vau, onpa tosi kiva tavata sut. Olen aina aina pitänyt 15. yöstä.
- No, ilo on molemmin puoleinen. 15. yö on minunkin suosikkejani.

Jos joku alkaa valittamaan sinulle, että et ole SE Juice Leskinen, niin voit aina vastata, että et olekaan. Olet ihan eri Juice Leskinen. Tai vain kieltäytyä kommentoimasta. Julkkiksiakin on niin paljon, että jos Juicen fanit osoittautuvat liian kiihkeiksi ja sitä alkuperäistä Juicea haluaviksi, voit vain leikata tukan, hommata hassut silmälasit ja alkaa seuraavalla viikolla Kekkoseksi.

Yritysten on saatava enemmän valtaa perheiden suunnittelussa

Nykyisessä perhesuunnittelussa otetaan aivan liian vähän huomioon yritysten tarpeita. Yritykset tarvitsevat yritysten tarpeisiin soveltuvaa työvoimaa, jotta yritysten kilpailukyky säilyisi. Tällä hetkellä yrityksiä ei kuunnella perhesuunnittelussa ollenkaan ja yrityksiin päätyvä työvoima onkin tässä suhteessa usein täysin sattumanvaraista.

Jos asiat tehtäisiin niin kuin pitäisi, aloitettaisiin kunnollinen perhesuunnittelu jo murrosiässä. Geneettinen perimä pitäisi testata sekä listata ihmisten eri alojen lahjakkuudet ja taipumukset. Psykologisia testejä olisi hyvä tehdä jo tässä vaiheessa. Kun ihmisten ominaisuudet olisi kartoitettu, heille pitäisi suunnitella heidän ominaisuuksiaan vastaava ja yritysten tarpeisiin mukautuvat työura. Kyllähän monikin tyttö varmasti haluaisi ryhtyä eläinlääkäriksi tai lentoemännäksi, mutta kylmä tosiasia on, että hyvät Key Account Managerit ovat paljon tärkeämpiä yrityksille ja sitä kautta koko yhteiskunnalle. Jos huomataan, että joku ihminen sopisi hyvin Key Account Manageriksi, tulisi hänet ohjata tälle uralle. Eläinlääkäreiksi tai lentoemänniksi voivat ryhtyä jotkut muut.

Jo teini-iässä pitäisi ensimmäisten seurustelukumppaneiden valinta suorittaa tarkasti, tehdä suhteelle tavoitteet ja ohjata teiniä näiden tavoitteiden toteutumisessa. Ensimmäiset seurustelusuhteet muodostavat pohjan loppuelämän suhteille ja vaikuttavat sitä kautta koko elämään - erityisesti työntekoon ja opiskeluun. Toisille ihmisille voi olla pitkällä tähtäimellä hyödyllistä, että ensimmäinen seurustelukokemus on niin kurja, että ihminen haluaa sen jälkeen keskittyä täysiin opiskeluun ja työntekoon ja minimoida ihmissuhteet. Joidenkin ihmisten taas on syytä tehdä lapsia heti kuin se vain fyysisesti on mahdollista. Esimerkiksi huippuperimällä varustetun miehen olisi syytä tehdä lapsia koko ajan, mutta välttää pitkäaikaisia suhteita. Joillakin tytöillä taas saattaa olla loistava perimä, mutta luonteenpiirteiden, tai muiden syiden takia he ovat yhteiskunnalle hyödyllisimmillään tekemällä paljon hyvällä perimällä varustettuja lapsia.

Useimmilla ihmisillä on etenkin vanhemmiten ongelmia töissä jaksamisen suhteen ja täysipainoisella perhe-elämällä on tällaisille ihmisille virkistävä vaikutus. Siksi aikuisiälläkin ihmisiä tulisi ohjata seurustelemaan heille sopivien ihmisten kanssa, jotka saavat heistä irti heidän parhaat ominaisuudet työelämässä. Stressaavia suhteita tulee välttää.

Potentiaalisia työntekijöitä tulisi ohjata yhteen ilmaisilla deittipalveluilla ja vaikkapa järjestämällä tilaisuuksia, joihin sopivat ihmiset "sattumalta" joutuvat ja tapaavat toisensa toistuvasti.

Jos havaitaan että vääränlaiset ihmiset ovat ajautuneet parisuhteeseen keskenään, on hyvä ryhtyä toimiin parin erottamiseksi, koska epärentouttava vapaa-aika häiritsee työntekoa ja/tai opiskelua. Hyviä keinoja parien erottamiseksi ovat esimerkiksi pitkät työmatkat kaukaisiin paikkoihin, epämääräiset vihjailut kumppanin suhteen ja järjestää ihmisille tarpeeksi kiusauksia, jotta parisuhteeseen tulisi kestämättömiä ongelmia. Sponsoroitua parisuhdeterapiaakin voi suositella ja tarjota oikeanlaisille ajatusmalleille ohjaavaa kirjallisuutta luettavaksi.

Lapset saattavat aiheuttaa stressiä vapaa-ajalla ja lisäävät sairauksien takia töistä poissaoloja. Siksi useimpien työntekijöiden olisi hyvä olla lapsettomia, tai erota melko nopeasti lapsen syntymän jälkeen ja jättää lapsi puolisolle. Vähintäänkin lapsenteko olisi hyvä ajoittaa lähelle eläkeikää tai opiskeluaikaan, jotta lapset häiritsisivät mahdollisimman vähän työntekoa. Kaikkien työntekijöiden kastrointi ei kuitenkaan ole suositeltava ratkaisu, sillä useimpien työntekijöiden geeniperimä on niin hyvä, että kyseisiä sukulinjoja tulisi jatkaa uusien laadukkaiden työntekijöiden saamiseksi.

Tutut käsitteet uusiokäyttöön uusille tuotteille

Olisipa hienoa olla jossain isossa firmassa ihminen, joka päättää tuotteiden nimistä. Mielellään sellaisen firman, jolta tulisi uusia tuotteita markkinoille paljon laajalla skaalalla, ja ihmiset käyttäisivät tuotteita jatkuvasti sekä keskustelisivat niistä. Esimerkiksi toimisto-ohjelmat, ruoka-ainekset, matkapuhelimet, lääkkeet jne.

Antaisin ehdottomasti tuotteille nimiksi jo olemassa olevia käsitteitä ja nimiä, kuten Riemu, Tuska, Olevaisuus, Seesteisyys, Onni, Ilo, Kauhu, Sateenvarjo, Airo, Rannekello, Kynä, Ikkuna, Jalkalamppu, Suksi. Saisin sairaalloista tyydytystä kun saisin ihmiset keskustelemaan siitä kuinka Riemu ei ole tänään oikein toiminut toivotulla tavalla. Vielä hienompaa olisi kun näiden tuotteiden osat tai ominaisuudet olisi nimetty samaan tyyliin: Sateenvarjon sisältä löytyy Vuoristoja, joita on tarkoitus käyttää Lannoittamalla niitä Onnellisuudella, jolloin lopputuloksena käyttäjä saa Seesteisyyttä.

Oikein valittula tuotenimistöllä voitaisiin tarkoin valituista ohjelmistotuotteista esimerkiksi käydä seuraavanlainen keskustelu:
- "Jänikseni on tänään soutanut liikaa Metsikössä. En saa tarpeeksi Tuskaa Suksilleni. Onko kukaan keksinyt miten Kieltolakeja saisi lisää?"
- "Juu, minun Jänikseni teki jokin aika sitten samaa. Sinun pitää vain asentaa Jänikseen Ämpäri ja täyttää se Olevaisuudella. Silloin Jänis alkaa useammin kosketella Kallioita ja sieltä valuu Tuskaa Munuaisiin."

Tarkemmin ajatellen esimerkiksi jostain vanhuksista keskusteluni normaaleista työasioista jonkun kolleegan kanssa saattaa kuulostaa jo nyt aivan yhtä käsittämättömältä. Enimmäkseen työasioista puhuessani käytän kylläkin heille vieraita termejä. Uskoisin, että käyttämällä tuttuja termejä täysin vieraalla tavalla vaikutus olisi vieläkin tehokkaampi. Todennäköisesti tulevaisuudessa pääsemmekin tähän tilaan. Uusia tuotteita syntyy koko ajan lisää, ja kaikki nimet on lopulta käytettävä. Jo nyt tuntuu että samat kirjain- ja numeroyhdistelmät saattavat olla käytössä vaikka millä eri jutuilla. Xs15 voi aivan yhtä hyvin olla tekstinkäsittelyohjelman tiedostoformaatti, prosessiteollisuuden venttiilityyppi tai vaikkapa uusi kännykkämalli. Ja Xs15 on sentään todella tylsä nimi, joka ei jää kenellään edes mieleen. "Jänis" olisi paljon parempi nimi kännykkämallille tai venttiilille. Se olisi helppo piirtää kaavioihin ja sitä olisi helppo mainostaakin.

Sarjakuvasankareista ja tappeluista

Joskus näin vanhemmiten sitä on vaikka pakko ihmetellä kuinka tyhmä olinkaan lapsena. Esimerkiksi muistan väitelleeni tuntikausia jonkun kanssa aiheista: "Jos Teräsmies ja Hämähäkkimies tappelisivat, niin kumpi voittaisi?", "Jos Lepakkomies ja Mustanaamio tappelisivat, niin kumpi voittaisi?" jne. Samaiset kysymykset pyörivät mielessäni tuolloin muutenkin, ja toisinaan en juuri muuta ajatellutkaan kuin tuollaisia typeryyksiä. Enkä silti keksinyt vastauksia. Mutta nyt, kun olen vanhempi ja viisaampi, niin suurin osa näistä kysymyksistä tuntuu aivan itsestäänselvyyksiltä.

Jos Teräsmies ja Hämähäkkimies tappelisivat, niin kumpi voittaisi?
Teräsmies. Teräsmiehellä on yliluonnolliset voimat, Hämähäkkimies on ihan tavallinen pulliainen, jolla on vain hassu puku ja jotain muuta höpöhöpövarusteita. Ei Hämiksellä olisi mitään mahdollisuuksia. Paitsi, jos Hämis saisi jostain käsiinsä kryptoniittiä, jolla yliluonnollinen mahti Teristä vastaan. Mutta ikinä missään ei ole vihjaistukaan, että Hämis pääsisi jotenkin käsiksi kryptoniittiin. Joten 99,9% todennäköisyydellä Teräsmies voittaisi.

Jos Lepakkomies ja Mustanaamio tappelisivat, niin kumpi voittaisi?
Mustanaamio. Mustanaamiolla on pyssyt, Mustis voi vain ampua Lepakkomiehen. Ei lepakkomiehellä ole mitään pyssyjä, joilla hän voisi puolustautua. No ehkä jos Mustanaamio vain seisoskelisi jossain ja Lepakkomies onnistuisi yllättämään hänet ajamalla autolla päälle. Lepakkomiehellä kuitenkin on auto. Mutta voisiko sitä edes kutsua tappeluksi? 99 % todennäköisyydellä Mustanaamio voittaisi.

Jos Mustanaamio ja Lucky Luke tappelisivat, niin kumpi voittaisi?
No tietysti Lucky Luke: "Lucky Luke ampuu varjoaan nopeammin". Molemmilla on pyssy, mutta jos Lucky Luke ampuu ensin, eikä varmaankaan ammu ohi, niin hänhän siinä tietysti voittaa. Lucky Lukesta on kuvia, joissa hän ampuu varjoaan ja luoti on jo mennyt varjosta läpi, ennen kuin varjokuva on edes ehtinyt ottaa aseitaan esille. Joskus nuorempana ja tyhmempänä pidin mahdottomana, että luoti voisi lentää niin nopeasti, että se osuisi aitaan ennen valoa. Nyt vanhempana ja viisaampana tiedän, että kyllä se on mahdollista, jos Lucky Lukella on yliluonnollisia kysyjä. Hän voi esimerkiksi kyetä liikkumaan ajassa hieman taaksepäin ja ampua laukauksen menneisyydessä jo niin paljon etukäteen, että luoti ehtii hienosti perille ennen valonsäteitä. Kyllähän monessakin jutussa Lucky Luke-sarjakuvissa vihjaillaan siihen, että Lucky Lukella on yliluonnollisia kykyjä, mutta nuorena olin vain niin tyhmä, että en niitä tajunnut. Mustanaamio sen sijaan on ihan tavallinen pulliainen joka on vain pukeutunut kummasti. Eihän semmoinen kaveri pärjäisi mitenkään Lucky Lukea vastaan. Tietty on mahdollista, että Lucky Lukellakin on jokin heikkous, kuten kryptoniitti Teräsmiehelle, mutta tällaisesta ei ole missään vihjailtukaan mitään. Joten 99,9999% todennäköisyydellä Lucky Luke voittaisi.

Jos Lepakkomies ja Hämähäkkimies tappelisivat, niin kumpi voittaisi?
Tämä on kyllä edelleen minulle arvoitus. Molemmat ovat ihan tavallisia pulliaisia, jotka ovat vain pukeutuneet hassusti. Ehkä ne höpsöt lisävarusteet ratkaisisivat kisan. Pakko myöntää, että en ole vielä tarpeeksi vanha ja viisas, että ymmärtäisin miten tässä kävisi. Täytyy kai lukea vielä lisää sarjakuvia.

Mikä tahansa voi tuoda onnea

Minusta on kummallista, että tämmöiset hokemat kuin "raha ei tuo onnea" ja "tavara ei tuo onnea" ja lukemattomat niiden kaltaiset lauseet elävät vuodesta toiseen ja niihin vielä suhtaudutaan kunnioittavasti, ikään kuin ne olisivat suuriakin viisauksia. Minusta niiden viisausarvo on suunnilleen samaa luokkaa kuin hokeman "sunnuntaisin sataa aina". Tietysti on mahdollista, että sunnuntaina sataa, mutta on suorastaan absurdia väittää että sunnuntaisin sataa aina. Tai no, riippuu tietysti aivan siitä miten taas määritellään sataako sunnuntaina vai ei. Varmasti joka sunnuntai jossain päin maailmaa sataa. Eri asia on, että mitä siitä tiedosta kukaan hyötyy. Paitsi jos hokeman tarkoitus onkin osoittaa, että vaikka meidän takapihalla ei sunnuntaina sadakaan, niin ehkä naapurikunnassa sataakin, tai ehkä Brasiliassa, tai Japanissa.

Tavallaan "X ei tuo onnea" on paljon älyttömämpi viisaus kuin "sunnuntaina sataa aina". Tietysti on mahdollista että jos joku saa vaikkapa rahaa jollain tietyllä hetkellä, niin hän ei tule siitä yhtään onnellisemmaksi juuri sillä hetkellä, mutta on erittäin todennäköistä, että suurin osa ihmisistä tulisi kuitenkin onnellisemmaksi jos saisi rahaa. En voi ymmärtää tuollaista yleistystä, että jos joskus jollekin X ei tuo onnea, niin sitten väitetään, että se ei ikinä tuo kenellekään onnea. Vaikka kyseessä olisi kuinka tahansa älytön asia kenelle tahansa, niin aina se voi jossain olosuhteissa tuottaa onnea jollekin. Mistä sitä voi ikinä tietää? Vaikka väittäisin että KIRVEELLÄ PÄÄHÄN HAKKAAMINEN ei tuo onnea KOIRALLE, niin saattaisin silti olla väärässä. Mistä minä voin tietää jos vaikka koira olisi suurissa tuskissa vaikkapa aivokasvaimen takia, ja kun joku hutkaisisi sitä päähän kirveellä, niin kasvain irtoaisi tai muuten aivot muljahtaisivat niin, että koirasta tulisikin onnellinen.

Usein "X ei tuo onnea" -väittämissä viitataan välillisiin seurauksiin. Tyyliin annetaan Kaleville miljoona euroa ja Kalevi menee ja ryyppää ja rellestää koko rahalla, menettää perheensä ja terveytensä ja sitten Kalevi on onneton. No niin, kyllähän se on tietysti mahdollista, että jos Kalevi ei olisi saanut miljoonaa, niin Kalevi elelisi ehkä onnellisena ja terveenä perheensä kanssa pitempään, mutta ei se mitenkään sanottua ole. Ehkä Kalevin perhe-elämä kariutuisi kuitenkin ja ehkä hänen terveytensäkin pettäisi ryyppäämättä ja rellestämättäkin. Erittäin todennäköisesti Kalevi olisi kuitenkin miljoonan saadessaan, ryypätessään ja rellestäessään kuitenkin ollut onnellinen ainakin hetken aikaa. Ilman miljoonaa välttämättä ei. Ja sitä paitsi nuo välilliset seuraukset voivat toimia ihan hyvin toisinkin päin: Sanotaan vaikka että "Turpaan saaminen ei tuo onnea." No ei se turpaan saaminen varmaankaan USEIMMISTA tunnu mukavalta, mutta ikäväkin kokemus voi esimerkiksi saada ihmisen miettimään, että miten tuohon tilanteeseen päätyi, ja ehkä tällaisen miettimisen tuloksena voi syntyä jokin oivallus tai päätös, joka tekeekin pitemmällä aikavälillä ihmisen onnellisemmaksi.

Yksi näkökulma tähän "X ei tuo onnea" -väittämään on myös määrä ja laatu. Jos saa euron, niin ei siitä välttämättä tule kovinkaan moni onnellisemmaksi, mutta miljoonasta moni tuleekin. Ja sitten jos palataan aiempaan Kalevi-esimerkkiin, jossa Kalevi olisi miljoonan ryypättyään aika huonossa kunnossa, niin mitäs jos annettaisiinkin sitten Kaleville toinen miljoona, tai vaikka useampikin? Niillä rahoilla Kalevi saisi ehkä terveytensä kuntoon ja olisi vähän viisastunutkin aiemmista virheistä. Ehkä muutaman miljoonan voimin Kalevista voisi tulla hyvinkin onnellinen. Ja jos puhutaan vaikka esimerkistä että "tavara ei tuo onnea", niin ehkä kuulakärkikynän saaminen ei tee kovinkaan montaa ihmistä kovinkaan onnelliseksi, mutta jos antaa ihmiselle MAAILMAN PARHAAN MAAGISEN ONNELLISUUSKONEEN, niin se voisi tehdäkin onnelliseksi melkein kenet tahansa.