Eräänlainen manifesti

Usein manifestit mielletään kiihkeiksi julkilausumiksi ja täsmällisiksi määritelmiksi jostain aiheesta. Monesti jostain poliittisesta aiheesta. Tässä manifestissa ei oikein sanota mitään, eikä kiihkeydestä tai poliittisuudesta ole tietoakaan. Oikeastaan, en tiedä voiko tätä jorinaa edes nimittää manifestiksi. Mutta kun nyt jo ehdin aloittaa aiheesta kirjoittamisen, niin pakko kai tässä on jotenkin yrittää aiheessa pysyä.

Jos tämä nyt olisi manifesti, niin tämä käsittelisi tämän blogin sisältöä, joka on hyvin epämääräinen. Tähän blogiin minun on tarkoitus kirjoitella aivan puuta heinää. Tarkoitus olisi, että kukaan ei oppisi tästä blogista mitään, tämä blogi ei herättäisi suuria tuntemuksia ja millään, mitä tähän blogiin on kirjoitettu, ei olisi mitään merkitystä kenellekään järkevälle ihmiselle.

En oikein tiedä syytä miksi haluan kirjoittaa tällaista blogia. Jotenkin tuntui vain siltä, että sellaisia blogeja on jo ihan tarpeeksi, joissa yritetään sanoa jotain mielenkiintoista ja tärkeää. Tarvitaan vastapainoa. Moni blogi kyllä on ihan vahingossakin useimmille ihmisille täysin merkityksetöntä tyhjän jauhamista. Tämä ainakin on sitä aivan selkeästi.

Olisi hienoa, jos tätä blogia lukiessa tulisi sellainen olo kuin olisi unohtunut tuijottamaan jotain kaukaista pistettä ja aivot käyvät täysin tyhjäkäynnillä. Ehkä tavoittelen tässä jotain zeniläistä tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. Tai no. En minä oikeastaan zeniläisyydestäkään mitään tiedä, luulen vain, että siinä pyritään johonkin tuommoiseen.