Mikä tahansa voi tuoda onnea

Minusta on kummallista, että tämmöiset hokemat kuin "raha ei tuo onnea" ja "tavara ei tuo onnea" ja lukemattomat niiden kaltaiset lauseet elävät vuodesta toiseen ja niihin vielä suhtaudutaan kunnioittavasti, ikään kuin ne olisivat suuriakin viisauksia. Minusta niiden viisausarvo on suunnilleen samaa luokkaa kuin hokeman "sunnuntaisin sataa aina". Tietysti on mahdollista, että sunnuntaina sataa, mutta on suorastaan absurdia väittää että sunnuntaisin sataa aina. Tai no, riippuu tietysti aivan siitä miten taas määritellään sataako sunnuntaina vai ei. Varmasti joka sunnuntai jossain päin maailmaa sataa. Eri asia on, että mitä siitä tiedosta kukaan hyötyy. Paitsi jos hokeman tarkoitus onkin osoittaa, että vaikka meidän takapihalla ei sunnuntaina sadakaan, niin ehkä naapurikunnassa sataakin, tai ehkä Brasiliassa, tai Japanissa.

Tavallaan "X ei tuo onnea" on paljon älyttömämpi viisaus kuin "sunnuntaina sataa aina". Tietysti on mahdollista että jos joku saa vaikkapa rahaa jollain tietyllä hetkellä, niin hän ei tule siitä yhtään onnellisemmaksi juuri sillä hetkellä, mutta on erittäin todennäköistä, että suurin osa ihmisistä tulisi kuitenkin onnellisemmaksi jos saisi rahaa. En voi ymmärtää tuollaista yleistystä, että jos joskus jollekin X ei tuo onnea, niin sitten väitetään, että se ei ikinä tuo kenellekään onnea. Vaikka kyseessä olisi kuinka tahansa älytön asia kenelle tahansa, niin aina se voi jossain olosuhteissa tuottaa onnea jollekin. Mistä sitä voi ikinä tietää? Vaikka väittäisin että KIRVEELLÄ PÄÄHÄN HAKKAAMINEN ei tuo onnea KOIRALLE, niin saattaisin silti olla väärässä. Mistä minä voin tietää jos vaikka koira olisi suurissa tuskissa vaikkapa aivokasvaimen takia, ja kun joku hutkaisisi sitä päähän kirveellä, niin kasvain irtoaisi tai muuten aivot muljahtaisivat niin, että koirasta tulisikin onnellinen.

Usein "X ei tuo onnea" -väittämissä viitataan välillisiin seurauksiin. Tyyliin annetaan Kaleville miljoona euroa ja Kalevi menee ja ryyppää ja rellestää koko rahalla, menettää perheensä ja terveytensä ja sitten Kalevi on onneton. No niin, kyllähän se on tietysti mahdollista, että jos Kalevi ei olisi saanut miljoonaa, niin Kalevi elelisi ehkä onnellisena ja terveenä perheensä kanssa pitempään, mutta ei se mitenkään sanottua ole. Ehkä Kalevin perhe-elämä kariutuisi kuitenkin ja ehkä hänen terveytensäkin pettäisi ryyppäämättä ja rellestämättäkin. Erittäin todennäköisesti Kalevi olisi kuitenkin miljoonan saadessaan, ryypätessään ja rellestäessään kuitenkin ollut onnellinen ainakin hetken aikaa. Ilman miljoonaa välttämättä ei. Ja sitä paitsi nuo välilliset seuraukset voivat toimia ihan hyvin toisinkin päin: Sanotaan vaikka että "Turpaan saaminen ei tuo onnea." No ei se turpaan saaminen varmaankaan USEIMMISTA tunnu mukavalta, mutta ikäväkin kokemus voi esimerkiksi saada ihmisen miettimään, että miten tuohon tilanteeseen päätyi, ja ehkä tällaisen miettimisen tuloksena voi syntyä jokin oivallus tai päätös, joka tekeekin pitemmällä aikavälillä ihmisen onnellisemmaksi.

Yksi näkökulma tähän "X ei tuo onnea" -väittämään on myös määrä ja laatu. Jos saa euron, niin ei siitä välttämättä tule kovinkaan moni onnellisemmaksi, mutta miljoonasta moni tuleekin. Ja sitten jos palataan aiempaan Kalevi-esimerkkiin, jossa Kalevi olisi miljoonan ryypättyään aika huonossa kunnossa, niin mitäs jos annettaisiinkin sitten Kaleville toinen miljoona, tai vaikka useampikin? Niillä rahoilla Kalevi saisi ehkä terveytensä kuntoon ja olisi vähän viisastunutkin aiemmista virheistä. Ehkä muutaman miljoonan voimin Kalevista voisi tulla hyvinkin onnellinen. Ja jos puhutaan vaikka esimerkistä että "tavara ei tuo onnea", niin ehkä kuulakärkikynän saaminen ei tee kovinkaan montaa ihmistä kovinkaan onnelliseksi, mutta jos antaa ihmiselle MAAILMAN PARHAAN MAAGISEN ONNELLISUUSKONEEN, niin se voisi tehdäkin onnelliseksi melkein kenet tahansa.